SIMON PIRTTI

Ensimmäinen Simon ns:n talo "Väinölä" 1920

"Väinölä" laajennuksen jälkeen 1931

Simon nuorisoseuran kurssitoimintaa 1925

Esiintyjiä näytelmästä Lemmin poika v. 1935

"Pirtti" v. 1940 ja siivoustalkoot

Simon ns:n talvipäivät v. 1941

Simon ns:n talvipäivät v. 1941

Simon ns:n talvipäivät v. 1941

Voimistelijatyttöjä Munkin hietikolla

Nuorisoseuran naisvoimistelijat 1942 Peräpohjolan kansanopiston pihalla

Saksalaisten räjäyttämä Sinikosken silta v.1944. Taustalla Simon Pirtti.

Kesäjuhlilla 1946

Naisvoimistelijoita Simonkylän kansakoulun pihalla

Nuorisoseuran tanhujoukkue

Simon suurkisajoukkue 1947

Simon nuorisoseuran johtokunta 1948

Nuorisoseuralaisia Keminsuun näytelmäkiltailussa 1949

Näytelmästä "Lalli". Pääosassa Tuomas Lammassaari

Näytelmästä "Lalli". Pääosassa Tuomas Lammassaari

Kruununhäät 1960

Kruununhäät 1960

SIMON NUORISOSEURANHISTORIAA

Simon nuorisoseura perustettiin vuonna 1903, jolloin se liittyi Alatornion alaosastona toimivaksi seuraksi. Seuran ensimmäinen kokous pidettiin 11 päivä maaliskuuta vuonna 1903 seuran huoneella, joka oli vuokrattu opettaja Räsäsen omistamasta Pahnilan talosta. Kokouksessa valittiin seuran esimieheksi Juho Myntti, varalle A. Filpus. Kirjuriksi W. Granholm, varalle Selma Pahnila. Rahastonhoitajaksi Jaakko Huttula sekä tilintarkastajaksi opettajatar Fanny Kahra ja asemapäällikkö A. Hedman. Nämä henkilöt muodostivat myös johtokunnan. Samalla valittiin 12 jäseninen huvitoimikunta johon oli valittu seuraavat henkilöt: Rouva Olga Myntti, Alli Kylmälä, Hulda Kylmälä, Alma Heikkilä, Ida Heikkilä, Selma Pahnila sekä A. Hedman, A. Filpus, H. Äkeroos, E. Tillström, H. Marttila ja W. Granholm. Samassa kokouksessa päätettiin pyytää seuralle kirjasto eräältä ompeluyhdistykseltä. Seuran yleisissä iltamissa oli päätetty periä ovirahaa 15 penniä seuraan kuulumattomilta ja niiltä jäseniltä, jotka eivät ole jäsenmaksua maksaneet. Samana vuonna päätettiin juhannusaatto-iltana pitää rusetti-iltamat. Rusetin hinnaksi oli määrätty seuranjäseniltä 25 penniä ja muilta 50 penniä. Rusettien tekijöiksi oli valittu Mari Kuusela, Lyydia Salmi ja Alma Heikkilä. Rusettien myyjiksi Elina Wuolevi ja Wäinö Granholm. Samaisena vuonna on ollut myös teeiltamat, kirjeiltama ja näytelmäiltama. Seuran toiminta on ollut vilkasta, vuonna 1905 seura on järjestänyt yleisiä iltamia 13 ja perheiltamia 4. Seura toimi siis aluksi vuokrahuoneissa, omaa huoneistoa on kyllä oltu puuhamassa jo vuonna 1905, mutta oma huoneisto on saatu vasta vuonna 1908.

Vuoden 1906 vuosikertomuksessa mainitaan nuorisoseuran jäsenluvun suuresta vähenemisestä, jonka on aiheuttanut nuorison muutto Amerikkaan "tavattoman suuressa määrin". Mutta osansa oli vaikuttanut myös paikkakunnan vanhemmistossa vallitseva ahdasmielisyys.

Väinölä
Vuonna 1907 oli päätetty nuorisoseuran talon paikasta yksimielisesti Kuuselanmäelle, sekä aloitettu seuran talon rakentaminen kyseiselle paikalle. Seuralle oli ostettu Viantiejoki-varresta Viitalan kruunutorpasta honkahirsistä salvottu huonekehä joka oli ollut tarkoitus rakentaa nahkurinverstaaksi. Kehikko siirrettiin talkoilla Kuuselanmäelle ja siihen oli osallistunut 27 hevosta miehineen, matkaa oli ollut noin 20 kilometriä. Rakennustyöt veivät vuoden. Rakennuksesta tuli11 m pitkä ja 8 m leveä. Seurantalon "Väinölän" vihkiäisjuhla on pidetty vuoden 1909 kesäkuussa. Tammikuussa 1912 on päätetty perustaa kolme eri piiriä, jotka vuorollaan hoitivat iltamia. Tämän katsotaankin vaikuttaneen siihen että jäsenmäärä nousi kyseisenä vuonna. Samalla kylällä asuvat kuuluivat samaan piiriin, piirejä oli Simoniemen, Keski- ja Jokipään piiri.
Vuonna 1916 on keskusteltu nuorisoseuran talon siirtämisestä sopivampaan paikkaan. Yleisesti oltiin oltu sitä mieltä, että talo olisi siirrettävä, sillä talon silloinen hankala paikka oli katsottu olevan suuresti esteenä seuran toiminnalle. Samana vuonna paikkakunnalla liikkuvan kulkutaudin vuoksi on seuran toiminta ollut keskeytettynä kolme kuukautta. Vuonna 1917 seuran toiminta oli jaettu kahteen piiriin Keski-ja jokipäänpiiriin.

Väinölän laajennus
Vuonna 1927 oli hiljalleen otettu keskustelun aiheeksi uuden nuorisoseuran talon rakennus, samalla oli mietitty siirretäänkö talo uudelle paikalle vai laajennetaanko silloista rakennusta. Johtokunta oli tullut siihen päätökseen että talo sijaitsi liian syrjässä. Oli päätetty teettää kaksi kustannusarviota, ensiksi mitä tulisi maksamaan seuran talon laajentaminen silloiseen paikkaan ja toiseksi kokonaan uudelleen nuorisoseuran talon rakentaminen. Seuraavana vuonna (1928) oli teetetty rakennuspiirustukset, kustannusarvio ja työselityksen teko rakennusmestari Juhani Kankaanpäällä, joka oli käynyt maaliskuussa Kempeleestä tutustumassa rakennuspaikkaan. Uuden talon perustusta oli talkoilla raivattu kyseisen vuoden syksynä. Puut uuteen rakennukseen oli ostettu Kemi Oy:ltä 20% alennuksella, ja lisäksi oli luvattu vapaa tuonti Vasankarin rannalle sulanveden aikana. Vuoden 1929 kevät oli muodostunut kuitenkin hyvin suotuisaksi mm. merikelit olivat olleet aivan erikoiset ja tästä syystä oli herännyt ajatus, että rakennuspuut lähdettäisiin hakemaan hevosilla talkoilla Laitakarista. Huhtikuun 28 päivä päätettiin, että 30 päivä huhtikuuta lähdettäisiin talkoisiin. Puutavara oli siirretty jäälle valmiiksi ja Simosta oli tullut 35 hevoskyytiä tavaroita hakemaan.
Huhtikuun puolessavälissä, heti lumien sulettua oli rakennustyöt aloitettu. Sokkeli oli ollut valmis kesäkuun 2 päivä. Talon rakensi urakalla puutöiden osalta Nestori Soini Kuivaniemestä. Muurauksen suorittivat urakalla Augus Karlenius ja Juuso Kuokkanen, tiilet oli ostettu Eemil Auverin tiilitehtaalta Simon asemalta ja ne siirrettiin rakennuspaikalle talkoilla. Ensimmäiset tanssit talolla voitiin pitää marraskuun 3 päivä samana vuonna (1929) vaikkakaan talo ei vielä silloin ollut täysin valmis, mutta paikalla oli ollut paljon väkeä. Kokous lopputarkastusta varten oli pidetty joulukuun 12 päivä, jolloin rakennus oli tarkastettu ja hyväksytty. Rakennus oli laajennuksen jälkeen 15 m pitkä ja 11 m leveä, jolloin se oli eräs suurimpia nuorisoseurantaloja
Peräpohjolassa.

Väinölän tuho
Kaksi vuotta kerkesi nuorisoseura toimia uudessa Väinölän tiloissa ennen kuin tuli tuhosi sen marraskuun 8 päivä vuonna 1931. Pohjolan Sanomat kuvaa paloa mm. seuraavasti 10.11.1931:

”Sunnuntaina klo 5 aikaan havaittiin tulen olevan irti Simon nuorisoseurantalossa, joka sijaitsee 4 km asemalta Kemiin päin. Ensimmäisinä palopaikalle saapuneet huomasivat vihertävän liekin palavan sekä seurantalon että sen läheisen ulkohuonerakennuksen ulkoseinissä. Taloon sisälle mentyään ei siellä nähty tulen olevan irti lainkaan. Näin ollen saatiinkin pelastetuksi seuran liput, lainakirjasto ja ravintolakalusto. Palo oli kuitenkin jo heti alussa saanut niin suuren voiman, että paikalle rientänyt runsaslukuinen sammutusväki ei saanut monien ruiskujen avulla tulta sammumaan, vaan kahdessa tunnissa tuhoutuivat sekä päärakennus että ulkohuonerakennus perustuksiaan myöten”.

Uusi seurojentalo Pirtti
Nuorisoseuralle ryhdyttiin kuitenkin välittömästi hankkimaan uutta rakennusta, mutta uuden talon paikka aiheutti eripuraa. Uusia paikkoja oli entisen lisäksi ehdolla kolme, oli poliisi Jens Nikolai Salmelan tarjoama Koskelanmäki, Jaanus, ja Maitokallion Idan mökkiä vastapäätä oleva Ruikkalan perikunnan maa. Nuorisoseuran yleisessä kokouksessa huhtikuun 4 päivä 1932 päätettiin paikasta järjestää äänestys. Tulos oli, että talo rakennetaan uudelle paikalle ja otettiin vastaan poliisi J. N. Salmelan lahjoittama maa Koskelannäeitä. Uuden talon pohjapiirustukset on laatinut rakennusmestari Toivo Koistinen.

Ensimmäinen vuosikokous pidetty uudella nuorisoseuran talolla 9 lokakuuta vuonna 1932 ja avajaiset yleisölle olivat lokakuun 30 päivä. Talon uudeksi nimeksi on valittu "Pirtti".

Pohjolan Sanomat kuvaa rakennuksen valmistumista mm. seuraavanlaisesti 8.10.1932:

Simon nuorisoseuran talo valmistunut. Simon nuorisosseuran talon rakennustyöt, jotka pitkällisen riidan jälkeen aloitettiin kesäkuussa, ovat nyttemmin päättyneet. Viime tiistaina lopettivat rakennusurakoitsijat työnsä, mutta lopullista rakennuksen vastaanottoa ei ole vielä suoritettu. Talon kalustustyöt sekä näyttämökulissien maalaus ovat vielä kesken, mutta saataneen nämäkin työt päätökseen aivan näinä päivinä. Ympäristön tasoitustöitä suoritetaan kyllä vielä myöhemminkin, mutta ne tehdään talkootöinä. Talo joka sijaitsee korkealla mäellä keskellä kylää, on erittäin tilava ja muutenkin ajanmukainen. Salin lattiapinta-ala on 165 m2 ja näyttämö 77 m2. Sitä paitsi käsittää rakennus kaksi eteistä, pukuhuoneen, ravintolahuoneen, keittiön ja vahtimestarin asunnon.